Kotona ollaan

Kotimatka sujui lähes kommelluksitta, mitä nyt Berliinissä pakkailin tavaroita uudelleen, kun Bangkokin kentän tax free virkailija oli unohtanut laittaa ostokuitin kassiin. Perjantaina Helsingissä oli vuosisadan lämpimin päivä syyskuussa, vaikka ei 20 astetta nyt niin lämpimältä tuntunut.

Lähtöä edellisenä iltana oli läksiäiset ja pidettiin puheita puolin ja toisin, pirautettiin kyyneleitä ja halailtiin. Asuntolassa lapset olivat tehneet kortteja ja heidät laitettiin myös sanomaan pari sanaa lähtijäisiksi. Sympaattisin oli poika High  School asteelta, joka ei keksinyt muuta sanottavaa kuin I love you englanniksi ja rohkeasti kajautti sen ja sitten halattiin. Kentällä vielä oli koko Sathiyan ja Prayoonin perhe ja Aino saattamassa. Hassulta tuntui jättää Aino sinne kentälle.

Sopeutuminen sujuu aika nopeasti pienistä kommelluksista huolimatta. Kotona etsiskelen erilaisia tavaroita, kun en muista missä niiden paikka oikeasti on. Kaupassa olin korttien kanssa sekaisin ja tungin siruttomia plussakortteja automaattiin ja ojensin pankkikorttia kassalle. Sunnuntaina yritin mennä oman rapun sijasta pyöräkellarin ovesta sisään. Unirytmi on palautumassa hiljalleen, sitä häiritsee vain Hesarin aikainen kolahtelu, johon herään samoin kuin ennen sammakoiden kurnutukseen.

Aika näyttää, ovatko nämä neljä kuukautta todella muuttaneet ajatteluani. Luulisin, koska aika kuitenkin omalla tavallaan oli aika intensiivistä, kaukana kaikesta ennen normaalista. Tämä on tämän blogin viimeinen postaus. Kiitos kaikille lukijoille, joita tilastotiedoista päätellen on ollut  yllättävän paljon, vaikka tämä alkoikin raportointina ystäväpiirille.

 

Kaikki loppuu aikanaan

Keskiviikkona suuntaan kohti Phitsanulokin lentokenttää ja lennähdän NokAirilla (Nok tarkoittaa lintua) Bangkokiin. Tällä kertaa suora yhteys ei pelaa, joten olen yön hotellissa lähellä lentokenttää ja taas Berliinin kautta Air Berlinillä edullisesti kotiin.

Näilläkin pelloilla vesi on lainehtinut tulvien aikana

Neljä kuukautta on mennyt aika nopeasti. Loppuajan tavallista runsaampi luppoaika hiukan rasitti, mutta unohtuu varmaan pian. Haikealta tuntuu jättää asuntola ja ajatella miten kaikkien lasten elämä tulee muotoutumaan. Niin monenlaista kohtaloa on jo tässäkin vaiheessa kohdattu.

Haikealta tuntuu myös jättää Aino. Täydestä tuntemattomuudesta, ikäerosta ja aivan erilaisista lähtökohdista huolimatta,  olemme näiden neljän kuukauden aikana pystyneet luomaan ystävyyssuhteen, joka toivottavasti jatkuu  vastaisuudessakin. Aino jatkaa marraskuun jälkeen matkailua Aasiassa ja on kotona vasta joskus maaliskuussa.

Illan hämärää asuntolan liepeilla

Asuntolan henkilökuntakin vaihtuu syksyn aikana, joten kun Aino marrakuussa palaa loman jälkeen  kuukaudeksi tänne, väki voi olla ihan uutta osittain. Sathiya ja Prayoon toki pysyvät.

Lotuksia asuntolan lammella

En tiedä mitä olen pystynyt tuomaan tänne. Itse olen saanut monenmoisia kokemuksia ja ajatuksia. Tämä ei ole ollut kaikkein köyhintä  seutua, mutta täyttä syrjäseutua kuitenkin, joten tavallisten ihmisten elämä on omastani aika poikkeavaa. Asuntolan lasten elämä on kovaa ja on ihailtavaa, jos heistä kuitenkin suuri osa saa koulunsa loppuun ja pääsee paremman elämän syrjästä kiinni. Vierailuilla Hmong-kyliin kävi aika selväksi ankea arkipäivä siellä ja elämänpiirin rajoittuneisuus.

Myönnän, että kärsivällisyyteni ei ole kasvanut.  Valaistumista siis ei ole tapahtunmut. En ole täysin sopeutunut elämään niin, että  huomista ei liiaksi suunnitella ennenkuin se on tullut.  Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että niinkin asiat sujuvat.  Eri tavalla kuin suomalaisen tehokkaan mieleni mukaan, mutta lopulta jotenkin sujuvat. Lopputulos voi olla eri kuin alunperin ajateltu, mutta ei välttämättä huonompi.

Kirjoitan vielä yhden blogipäivityksen kotiin palattuani tunnelmista kotimatkalla ja syksyisessä Helsingissä.

Näitä tulee ikävä

Pitahaya, ehdoton suosikkini, joka aamun aloitus

Langsat ja sapodilla - luulisin, taustalla ananaksia

Rambutanit ja mangostanit

Annoona

Ja mikähän se tämä on suomeksi, tätä nyt ei kyllä tulee niin kovasti ikäväkään

Näitä sentään löytyy kotimarketistakin

Ja sen lisäksi tulee tietenkin ikävä kunnon kypsiä mangoja ja papaijoita, pikkubanaaneja ja persimoneja, duriania (se on se iso ja todella tuoksuva hedelmä, jota ei saa viedä hotellihuoneeseen) ja jakkihedelmiä  (suosikkini myös), guavoita ja tähtihedelmiä ja mitä niitä nyt onkaan.

Voi olla, että kaipauksen kyynel herahtaa silmään, kun seisoo Arabian S- ja K- marketin HeVi-tiskeillä viikon lopulla.

Asioita, joita ei tule ikävä: Guest Housen uima-allastyömaa – viimeiset viikot ovat olleet aika hirveitä, koska on ollut vapaata ja siksi aikaa olla kotona. Ulos ei pääse, koska piha on täynnä rakennusmiehiä. Sahataan, hakataan, sirkkelöidään, valetaan betonia. Työt loppuvat ehkä 17.30, joten jää alle tunti aikaa istuskella ulkona. Viime viikolla ja viikonloppuna oli kuuma ja kaunis sää. Kidutusta olla sisällä, kun ikkunan alla rakennetaan vanerista betonin valumuotteja. Meteli oli infernaalinen.

Viikonlopun ohjelmat peruttiin Sathiyan ja Prayoonin perheessä sattuneen todella järkyttävän tapauksen takia.

Nakhonthain lukupiiri osa 2

Tässä kirjoja, joita olen (ja olemme, koska suurimman osan olemme sekä Aino että minä  kahlanneet  näiden neljän kuukauden aikana) lukenut.  Finkleriä yritän säästää paluulennolle, mutta huonolta näyttää. Kentältä varmasti saa kirjoja, mutta joudun keskiviikkona yöpymään Bangkokissa ja silloinkin iltalukeminen olisi tarpeen.

Jos  etsitte vetävää historiallista romaania The Thousand Autumns  Of Jacob Zöet on erinomainen.  Ja page tunereita  olivat Rosamund Liptonin  kirjat, joista enemmän pidin uudemmasta Afterwards- kirjasta sen ylimaallisesta rakenteesta huolimatta.

Anita Shreven Body Surfingin luin Ainolta uudelleen. Muistin täysin kirjan merenrantatunnelman ja siitä rakentamani mielikuvat. Juoni oli jäänyt jo hämärän peittoon, joten oli lähes kuin uutta kirjaa olisi lukenut.

Memoirs de Laos-kirjan löysin Vientianesta. Se kertoo ranskalaisen taiteilijan vierailuista Laosissa 1968 ja 1972 – todella mielenkiintoinen.

Jostain syystä minun tilaamiini kirjoihin oli eksynyt aika paljon iäkkäiden miesten tilitystä elämästään. (esim Finkler, Misogynist ja osittain Great Houses).

Kuvista puuttu Bangkok Days, joka oli jo lähtenyt paketissa luettavaksi tulevalle Thaimaan vierailijalle.

Kansallispuistossa

Monen päivän tapahtumattomuuden jälkeen alkoi taas tapahtua. Vuorille menosta on ollut puhetta koko kesän. Omasta puolestani olin jo luopunut toivosta. Maanantaina Prayoon kuitenkin sanoi, että torstaina mennään vuorille. Kun aikamuodot ja päivät eivät aina täsmää, sanoimme, että ilmoitathan, jos menemme ja mihin aikaan lähdemme. Mitään ei kuulunut ja torstai-aamuna ajattelimme, että tämä oli niitä tulevaisuuden torstaiden juttuja. Ja sitten kymmenen jälkeen Prayoon ja Sathiya ajavat pihaan ja sanovat, että nyt lähdetään vuorille.

Noin kolmekymmentä kilometriä Nakhonthaista on Phu Hin Rong Klan kansallispuisto. Puistoja Thaimaassa on runsaasti ja ne ovat hyvin hoidettuja ja niissä on usein majoitusmahdolllisuus. Phu Hin Rong Klassa on iso resortalue, jossa on monen tasoisia bungaloweja ja mökkejä ja leiriytymismahdollisuus.

Asuntolalla on usein täällä erilaisia leiritapahtumia. English campistakin on kesän mittaan ollut puhetta, mutta se nyt ei ainakaan ennen marraskuuta ole toteutumassa. Thaimaalaiset käyvät alueella sankoin joukoin uuden vuoden tienoilla ja joulu-tammikuussa. Nyt on off season ja alue tyhjähkö ja hinnat tietysti edulliset.

Kommunistileirin rakennuksia

Alue on tunnettu erikoisesta kalliomuodostaan ja harvinaisista eläin- ja kasvilajeista. Kävimme Lan Hin Taek -paikalla, jossa kallioon on vuosimijoonien aikana hiotunut pyöreähköjä nyppylöitä ja syviä rotkoja. Maan sisällä virtaa puroja. Sathiya sanoi, että olemme täällä kymmenisen minuuttia. Meiltä meni lähes tunti päästä näköalapaikalle, josta jopa näkyi hiukan ympäröiviä maisemia. Ajoimme myöhemmin 1768 metrin korkeuteen pienen hmong-kylän viersssä sijaitsevalle näköalapaikalle, josta ei näkynyt kuin alla olevien talojen katot – sumu ja pilvet peittivät valitettavasti kaiken.

Vanha vesimylly

Alue oli 60-70-luvuilla kommunistien ja Thaiarmeijan taistelukenttänä. Thaimaan kommunistisen puolueen keskus oli alueella ja siellä on yhä muistumia tästä ajasta, mm poliittisen ja sotilaskoulutuksen tukikohdan pienet mökit, hautausmaa ja kommunistisen puolueen päämaja. Kommunistit käyttivät alueen erikoisia luolamuodostelmia piilopaikkoinaan. Vuonna 1982 thaiarmeija sai kommunisteista lopullisen voiton ja myöhemmin alueesta tehtiin kansallispuisto. Puiston info-rakennuksessa on pieni museo, jossa on  esineistöä kommunistien ajalta.

Hmong-kylän raittia

Vierailimme vielä hmong-kylässä, josta aika moni asuntolan lapsi on kotoisin. Sää siellä niin kuin muuallakin vuorilla oli Suomen kesän kaltaista n 22 astetta ja sadetihkua. Ensimmäisen kerran tarvitsin pitkähihaista puseroa näiden neljän kuukauden aikana. Ei ihme, että asuntolan uuden keittäjän pieni 2-vuotias tytär oli pitänyt lähettää takaisin kotikylään isoäidin hoitoon, koska hän ei tottunut alangon lämpimyyteen ja sai siitä vielä pahan lämpöihottuman.

Elävä lelu

Hmong-poika ja elävä lelu

Hmong-kylässä pikupojilla oli narussa viisisenttiset, komeasarviset ja -jalkaiset koppakuoriaiset. Niitä on kuulema nähty myös asuntolan pojilla.

Lentävä lelu

Lentävä lelu levossa

Matkalla tietysti nautimme lounaan, snackeja ja päivällisen, joten ohjelma oli täydellinen. Perjantaiksi ja lauantaiksi on yllättäen luvassa lisää ohjelmaa.

’

Poseerausta

Thainuoriso on todella ammattitaitoista poseeraamaan kuvissa. Pienenimpiä myöten, huomatessaan kameran lähestyvän he ottavat mielellään kunnon poseerausasennon.

Nuorison poseeraukseen kuuluu kasvojen ympärille etusormealla ja peukalolla tai muilla sormilla tehtävä kuvio, joka hämmensi minua alussa. Kun malli haluaa olla todella edukseen kuvassa hän kehystää kasvonsa näin. En ole löytänyt ihan luotettavaa selitystä tälle ilmiölle, mutta se on kovin yleinen ja sen sanotaan tarkoittavan: ‘Katso minua. Minä olen kaunein!’

Tässä kamera on tainnut räpsähtää ennenkuin asento on ollut täydellinen.

Ystävättäret tekevät myös mielellään kuvissa sydänkuvion nojaamalla päätä toisiinsa ja tekemällä ulommilla käsivarsilla sydämen.

Englanninopettaja Beer hallitsee thaiposeeurauksen salat

Bibi 2kk poseeraa 

Tässä on pihapiirin uusi koiranpentu Bibi, joka ei vielä hallitse poseerauksen saloja, vaan pyörii kuin väkkärä. Se käy vierailemassa täällä, mutta ei virallisesti asu Guest Housessa. Siitä tulee kuitenkin ilmeisesti Turren seuraaja.

Pöydällä ei ole kivaa!

Henkien talot

Sunnuntain kunniaksi hiukan henki-asiaa.

Talojen pihoilla, ravintoloissa, kaupoissa, hotelleissa, sairaaloissa, kaikkialla Thaimaassa näkyy pieniä koristeellisia taloja tai hyllyjä joille on laitettu pyhä kuva tai patsas ja edessä on avoin tila, jolle päivittäin tuodaan juotavaa, ruokaa ja suitsukkeita. Nämä ovat buddhalaisia kotialttareita tai henkien taloja.

Ison toimistotalon henkien talo Phitsanulokista

Kiinalaistyylinen kotialttari ravintolan sisällä Nakhonthaissa

Alttareita rakennetaan suojaksi hengille, jotka varjelevat asukkaita tai liiketoimia. Alttareilla saattaa olla pieniä eläin- ja ihmishahmoja ja muita koristeita.  Alttari sijoitetaan avautumaan joko pohjoiseen tai etelään, eikä viereinen asuintalo saa varjostaa sitä.

Pois hakatun puun hengille on tehty uusi asuinpaikka

Guest Housen henkien talo pihassamme

Guest Housen pihassa on pieni ja iso alttaritalo. Välillä sinne ilmestyy vettä tai jopa juomavesi- tai virvoitusjuomapulloja ja ruokaa. Hengille voi antaa kaikkea mistä itsekin pitää, vaikka kukkia. Kahdesta talosta toinen suojelee maata ja toinen varsinaista rakennusta.

Ravintola Penin henkien talot Nakhonthaissa

Läheisessä risteyksessä on alttarikauppa ja sieltä näkyvät olevan peräisin tämän seutukunnan talojen piha-alttarit. Kaupoissa ja toreilla näkee sitten omaperäisempiä rakennelmia.

Hedelmäkauppiaan henkien talo

Big C-ostoskeskuksessa Phitsanulokissa näin alakerran korumyymälässä mielenkiintoisen alttarin koruhyllyjen keskellä. Siinä oli pienille patsaille tuotu muun muassa ihan tuoreen näköisiä leivoksia ja kahvia juotavaksi. Torikauppialla ja katujen ruokamyyntikojuilla on myös omia pikku alttareitaan, ehkä vain hylly, jossa on pieniä patsaita, lotuksenkukkakäätyjä ja ruokaa.

Katuruokakojun alttari Sukhothaista

Meillä sunnuntai alkoi taas äänekkäästi. Betonimylly tuli uudelleen käymään ja nyt kai vihdoinkin valetaan uima-altaan pohjaa. Auto lohkaisi palan portinpylväästä, myllersi tien yhdeksi velliksi ja lopuksi ilmeisesti katkaisi vesiputken, koska vedentulo sisälle lakkasi, mutta yhtäkkiä sitä tuli nurmikolle.

Eilen tuuletinhyrräni lopetti toimintansa, mutta monitaitoiset uima-altaan tekijät korjasivat sen käden käänteessä ruuvimeisselillä, ja katkaisematta sähköä ja sanoivat lopuksi selvällä englanninkielellä: 1, 2 no good, 3 good, josta ymmärsin, että vain asento kolme toimii. Ja niin toimiikin. Asentokiekko jää kääntäessä käteen, mutta asento 3 toimii.